Negatiivisuuden kylväjä, niinsanottu ”vitumoitunut ” työkaveri, voi viedä sinulta todella paljon energiaa, etenkin jos heitä on organisaatiossa paljon. Toki tällainen negatiivisuuden kylväjä voi esiintyä myös yksityiselämässä (esimerkiksi ko. henkilö varautuu aina pahimpaan, mikään asia ei ole koskaan hyvin – tai jos onkin, niin kyllä se pian alkaa mennä huonommin, miten kaikki asiat ennen olivatkin niin paljon paremmin).
Me kaikki tiedämme, millainen on motivoitunut työntekijä: hän tekee töitä hyvällä työteholla ja –panostuksella. Samalla hän omalla innostuksellaan innostaa ja motivoi muita työyhteisössä, jolloin innostus tarttuu ja se luo hyvää yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä työpaikalle. Motivoituneen työntekijän positiivinen asenne välittyy myös asiakkaille ja muille sidosryhmille.
Millainen on sitten tämä ”vitumoitunut” tyyppi? Usein hänen työtehonsa ja – motivaationsa on alhainen, koska hänellä menee niin paljon aikaa valittamiseen. Hän on äärimmäisen hyvä löytämään ne asiat, jotka hänen mielestään on pielessä ja hän kertoo niistä mielellään kaikille niille, jotka haluavat kuunnella – usein myös niille, jotka eivät halua kuunnella. Eikä hän oikein jouda edes töitä tekemään, kun pitää aina valittaa ja hankkia liittolaisia. Ainakin uudet taloon tulevat työntekijät värvätään heti hänen puolelleen. Käytänkin aika vahvaa sanontaa, että mielestäni hän suorastaan sabotoi työyhteisöä myrkyttämällä sitä sisältä päin. Ja helposti hänen ”vitumoituneisuutensa” välittyy myös asiakkaisiin ja muihin sidosryhmiin. Se kuuluu äänensävystä, sanavalinnoista, pahimmillaan jopa haukutaan omaa organisaatiota tai vaikkapa esimiehiä asiakkaille.
Motivoituneen ja ”vitumoituneen” työntekijän erot sekä työtehossa että –tuloksissa ovat todella isot. Varsinkin kun lasketaan mukaan, että toinen innostaa ja motivoi muita ja toinen myrkyttää ilmapiiriä sisältä päin. Ja samalla syö helposti myös motivoituneiden motivaatiota, varsinkin jos näitä ”vitumoituneita” on organisaatiossa paljon. Olen myös sitä mieltä, että useinkaan ”vitumoituneen vitumoituneisuus” ei johdu ainoastaan työasioista, niihin on vain helppo kaataa se oma paha olo ja tyytymättömyys omaan elämään tai itseen. Hänen pitäisi kenties tehdä jotain muutoksia omassa elämässä, mutta on helpompi valittaa työstä kuin ryhtyä tekemään isoja muutoksia omassa elämässä.
Oletko sinä joskus jossain organisaatiossa törmännyt tällaisiin ”vitumoituneisiin” työntekijöihin? Oletko muuten huomannut, että ”vitumoituneet” työntekijät vaihtavat todella harvoin työpaikkaa, vaikka he olisivat kuinka vitumoituneita tahansa…
Miten sitten vitumoituneena muuttua motivoituneeksi? Muuta asennetta, huomaa kaikki ne hyvät asiat, joita työpaikassa ja työyhteissössä on. Pyri muuttamaan selkeitä epäkohtia, löytämään ratkaisuja, ilmaisemaan oma mielipiteesi rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti. Jos asiat eivät toiminnastasi huolimatta muutu, voit miettiä, voitko asennettasi muuttamalla löytää kuitenkin hyviä puolia työpaikastasi ja keskittää huomiosi niihin asioihin epäkohtien sijaan. Mikäli et mitenkään kykene aidosta etsimisestäsi huolimatta löytämään hyviä asioita, ehkä uuden työpaikan hakeminen tai kenties uuteen ammattiin kouluttautuminen voisi olla rakentavaa, ettei tarvitse mennä työhön, josta ei pidä.
Entä jos työnantajana tiedostat, että joku työntekijöistäsi on “vitumoitunut”? Kenties alisuoriutuu jatkuvasti, luo huonoa henkeä työyhteisöön ja sabotoi siten työyhteisöä? Kannustan avoimeen keskustelukulttuuriin, jossa myös vaikeista asioista voidaan puhua. Valmentava viestintä, vastuuttaminen, motivoiminen, kannustaminen ja hyvän huomaaminen vievät pitkälle. Samoin se, että pyritään ongelmiin keskittymisen sijaan löytämään ratkaisuja. Aina sekään ei auta, vaan voi olla hyvä kutsua ulkopuolinen ammattilainen avuksi.
Jokainen voi valita kuitenkin itse oman asenteensa; onko motivoitunut vai vitumoitunut. Kumman sinä valitset?