YPKV24KM Lempinen Iina – Nuoren hyvinvoinnin rakentuminen yhteiskunnassa

MUISTIO Lempinen Iina

Tehtävä 1A. MUISTION LAATIMINEN

Opiskelusuunnitelma     

Opiskeluni on onneksi mahdollista jaksottaa työpäivien lomaan. Toimin yrittäjänä, valmennan ja koulutan työyhteisöissä sekä myös yksilöitä kuluttajapuolella, joten voin varsin vapaasti päättää oman aikatauluni. Haasteellisimmat tehtävät, sekä työ- että opintotehtävät, sijoitan yleensä aamupäiviin, jolloin mieli on skarpeimmillaan ja energiaa riittää hyvin. Iltapäivisin teen enemmän ”sälää”; pienempiä tehtäviä, ei-niin-tärkeitä-tehtäviä ja selailen opiskelutehtäviä etukäteen syventymättä niihin vielä tarkemmin saadakseni kokonaiskäsityksen siitä, millaisia tehtäviä eri opintojaksoilla on. Toisinaan myös ilta-aika on minulle hyvin hedelmällistä ja tuottoisaa aikaa. Pyrin rauhoittamaan viikonloput palautumiselle, vapaa-ajalle sekä perheelle. Tottakai tarvittaessa saan viikonlopuista myös varareserviä, mikäli tehtävät meinaavat ruuhkautua ja deadlinet paukkua.

Minulle sopii opiskelutekniikkana se, että tutkin tehtäviä pienissä erissä ennen kuin alan syventymään niihin ja tekemään niitä. Sillä tavalla herättelen alitajuntaani valmistautumaan tiedon keruuseen, tehtävän työstämiseen sekä siihen, mikä on minun lähestymistapani ko. tehtävään.

Pyrin tekemään tehtävät ennen ”viime tippaa” ja deadlinen aikaansaamaa paniikkia. Tottakai välillä elämä voi yllättää töiden kasaantuessa tai vaikkapa sairastumisen tullessa (esim. viime syksynä olin 4 viikkoa kovassa flunssassa, jolloin olisi ollut todella haasteellista saada tehtäviä eteenpäin).

Aikataulutus    

Minusta tämän opintojakson tehtäville annettu aikataulu on hyvin realistinen. Tekemällä tehtäviä pienissä osissa oppiminen on tuloksellisempaa ja mahdollista ilman kiireen tuntua.

Ohessa excel-taulukko aikataulusuunnitelmastani. Olipa äärimmäisen hyvä tehtävä! Aion käyttää ja soveltaa tätä malllia myös muiden opintojaksojen tehtävien kalenteroinnin kanssa.

AIKATAULUTUS: OPINTOJAKSO Nuoren hyvinvoinnin rakentuminen yhteiskunnassa K2024
Lempinen Iina YPKV24KM
Tehtävät 1-3, deadline 16.2.2024
deadline suunnitelma totetutus
Tehtävä 1A: MUISTION TEKEMINEN  jaa 16.2. vko 4 26.1.
Tehtävä 1B: ESITTÄYTYMINEN alustalla 5.3. 17.1.
Tehtävä 2A: HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT, tiivistelmä muistioon 16.2. vko 5 16.2.
Tehtävä 2B: Ammattieettiset ohjeet, vastaa kysymyksiin 16.2. vko6 16.2.
Tehtävä 3.1: Nuorisotyön käytänteitä kunnassa, tutki/muistio 16.2. vko 5 26.1.
Tehtävä 3.2: Esitys yllä mainitusta, jaa alustalla 16.2. vko 5 26.1.
Tehtävät 4-5, deadline 31.3.
Tehtävä 4: Hyvinvoinnin esteet, pohdiskeleva kirjoitus muistioon 31.3. vko 12 30.3.
Tehtävä 5: Lukupiiri; muistio + keskustelualusta 31.3. vko 12 7.3.
Tehtävä 6-7, deadline 31.5.
Tehtävä 6: Nuoret tutkimuksissa, keskustelualusta 31.5. vko 16-17
Tehtävä 7: Kansalliset toimenpiteet Suomessa, essee 7-8s 31.5. vko 16-17
Muistion palautus 31.5. vko 20
Itsearvioinnin palautus 31.5. vko 20

 

Tehtävä 1B. RYHMÄLLE ESITTÄYTYMINEN – TEHTY 17.1.2024

 

Tehtävä 2.A. JA 2.B.HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT JA EETTISET SÄÄNNÖT

Lempinen Iina                                                    TEHTÄVÄ 2.A ja 2.B

Yhteisöpedagogi

YPKV24KM                                                       15.2.2024

Nuorten hyvinvoinnin rakentuminen yhteiskunnassa YP00DU08-3013

2.A. HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT

Mitä hyvinvointi on?

Hyvinvointi on sekä aineellista että aineetonta hyvinvointia. Hyvinvoinnin katsotaan koostuvan sekä elintasosta että elämänlaadusta. Elintasoa ovat aineelliset resurssit kuten tulot, asuminen ja asumisenlaatu, työllisyys, koulutus ja terveys. Elämänlaatua vastaavasti on mm. itsensä toteuttaminen, sosiaaliset suhteet sekä osallisuuden kokemus.

Mistä osatekijöistä hyvinvointi koostuu?

Hyvinvoinnin osatekijät voidaan jakaa kolmeen osatekijään: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin sekä elämänlaatuun/koettuun hyvinvointiin. Hyvinvointiin kuuluu sekä yksilöiden että koko yhteisön hyvinvointi. Yksilön hyvinvointiin vaikuttavat mm. sosiaaliset suhteet (perhe, parisuhde, ystävät), itsensä toteuttaminen, onnellisuus sekä sosiaalinen pääoma.

Yhteisön hyvinvointiin puolestaan vaikuttavat mm. asuinolot ja ympäristö, työllisyys ja työolot sekä toimeentulo. (Toki mielestäni näillä kaikilla yllä mainituilla yhteisön hyvinvointiin vaikuttavilla asioilla on valtaisa vaikutus myös yksilön hyvinvointiin.)

Koettua hyvinvointia voidaan kuvata ja mitata elämänlaadulla. Elämänlaatuun vaikuttavat mm. terveys, materiaalinen hyvinvointi, ihmissuhteet, omanarvon tunto ja mielekäs tekeminen.

Miten hyvinvointia voidaan teoreettisesti jäsentää?

Hyvinvointia voidaan määrittää esim. tarpeiden täyttymisen avulla. Tarpeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan (Hyvinvoinnin käsite ja edistäminen, Paahtama 2016):

  • Elintaso (Having)
  • Yhteisyyssuhteet (Loving)
  • Itsensä toteuttamisen muodot (Being)

Elintasoon kuuluvat osatekijät ovat tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus ja terveys. Yhteisyyssuhteet muodostuvat paikallis- ja perheyhteisyyden sekä ystävyyssuhteiden osatekijöistä. Itsensä toteuttamisen muotoihin sisältyvät arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit ja mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta.

Toisena teoreettisena näkemyksenä on eettinen eudaimonismi, joka viittaa antiikin aikaisiin teorioihin (mm. Aristoteles, Epikuros ja stoalaiset). Näille teorioille yhteistä oli ajatus, että hyvinvointi tarkoittaa itsensä toteuttamista. Kukoistaminen on sitä, että elää täysillä ihmisen elämää. (Näkemystä edustavat erityisesti ns. uus-aristoteeliset filosofit kuten Foot, 2001; Hursthouse, 1999; Nussbaum, 2000).

Viime aikojen tunnetuin versio ko. teoriasta on Amartya Senin ja Martha Nussbaumin (2000) ihmiselle ominaiset kyvyt -teoria, jonka mukaan ihmisen kukoistamisen osatekijöitä ovat seuraavat kymmenen ihmiselle ominaista kykyä:

  • Elämä: Ihminen kykenee elämään täysmittaisen ja täysipainoisen elämän.
  • Ruumiin terveys: Oma terveys ja kyky lisääntyä säilyvät hyvinä, mikä vaatii mm. riittävästi ravintoa ja suojaa.
  • Ruumiin koskemattomuus: Ihminen kykenee liikkumaan paikasta toiseen ja on suojassa väkivallalta.
  • Aistimukset, mielikuvitus ja ajattelu: Ihmisellä on mahdollisuus riittävään opiskeluun ja vapaus käyttää oppimaansa luovasti.
  • Tunteet: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää tunnekokemuksiaan vapaana pelosta ja ahdistuksesta, ja hänellä on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
  • Käytännöllinen viisaus: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää oma käsitys hyvästä ja tarkastella kriittisesti oman elämänsä suunnittelua.
  • Yhteys toisiin ihmisiin: Ihmisellä on kyky elää yhdessä toisten kanssa ja kyky kuvitella tilanteet toisten kannalta. Se edellyttää itsekunnioituksen tukemista ja nöyryytyksen välttämistä sekä vapautta kaikenlaisesta syrjinnästä.
  • Huoli toisista eläinlajeista: Ihminen kykenee huolehtimaan eläimistä, kasveista ja luonnosta.
  • Leikki: Ihmisellä on kyky nauraa, leikkiä ja nauttia elämästä ja harrastuksista.
  • Kyky kontrolloida omaa ympäristöä: Ihmisellä on oikeus osallistua poliittiseen vaikuttamiseen ja hänellä on puhe- ja kokoontumisvapaus. Siihen kuuluu myös tasavertainen omistamisen vapaus.

Näitä 10 eri osa-aluetta ja niiden toteutumista tulisi jokaisen demokraattisen valtion tukea.

Näkemykseni hyvinvointiin

Hyvinvointi on todella laaja käsite, joka on myös aina sekä konteksti- että yksilösidonnainen. Jokaisella meistä on oma subjektiivinen kokemuksemme omasta ja myös jonkinlainen objektiivinen muiden hyvinvoinnista ja niihin liittyvistä tekijöistä. Kovin usein hyvinvointi nähdään vain fyysisenä hyvinvointina ja terveytenä, vaikka se onkin todella paljon laajempi ja monimuotoisempi kokonaisuus. Hyvinvointi-käsite myös muokkaantuu ihmisen kasvaessa ja elämänkokemuksen karttuessa. Se mitä ihminen nuorena piti esim. elintason kannalta merkityksellisinä asioina, voi myöhemmin elämässä olla täysin toisin.

Hyvinvointiin vaikuttavat asiat vaikuttavat myös välillisesti ja suoraan toisiinsa: fyysinen terveys vaikuttaa myös mielenterveyteen ja vastaavasti mielenterveys (esim. masennus) vaikuttaa fyysiseen terveyteen (esim. kyky ja halu liikkua). Samoin taloudellisen hyvinvoinnin puute saattaa vaikuttaa kaikkiin muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin kuten myös työllisyys ja vaikka asunnottomuus.

2.B. NUORISOTYÖN AMMATTIEETTISET OHJEET

Viitteitä nuorisotyön merkityksestä nuoren hyvinvoinnin lisäämisessä:

  • Mahdollistetaan nuorten omaehtoista toimintaa
  • Lisää yhteisöllisyyden kokemusta
  • Tarjoaa turvallisia ympäristöjä olla oma itsensä
  • Lisää tulevaisuuden uskoa
  • Näkee nuoren elinikäisenä oppijana
  • Auttaa nuoria tunnistamaan vahvuuksiaan ja osaamistaan
  • Lisää yhdenvertaisuutta, osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta
  • Välittää ja kannustaa
  • Yhdessä kasvamista
  • Vähentää syrjäytymistä

Mielestäni nuorisotyön ammattieettiset ohjeet ovat rakentuneet perustuen esimerkiksi Ed Diener ja Robert Biswas-Diener (2008: 6) kirjassa mainittuun eräänlaisen listateoriaan heidän puhuessaan psykologisesta rikkaudesta (Psychological Wealth). Heidän mukaansa psykologisessa rikkaudessa on kyse hyvinvoinnin ja hyvän elämän laadun kokemuksesta. Siitä, että elämme palkitsevalla, kiinnostavalla, merkityksellisellä ja nautittavalla tavalla. Ohessa listaus edellytyksistä tähän tilaan pääsemiselle (Diener, Biswas-Diener, 2008: 6):

  • tyytyväisyys elämään ja onnellisuus
  • henkisyys ja mielekkyys elämässä
  • positiivisten tunteiden kokeminen ja positiivinen asenne
  • rakastavia sosiaalisia suhteita
  • kiinnostavia toimintoja ja työtä
  • elämän arvojen ja tavoitteiden saavuttamista
  • fyysistä ja mielenterveyttä
  • materiaalista omaisuutta perustarpeidemme tyydyttämiseksi

LÄHTEET:

https://thl.fi/aiheet/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi

https://www.terveyskirjasto.fi/ont00202

https://www.terveyskirjasto.fi/ont00202?q=hyvinvointi

https://www.nuoli.info/application/files/7015/7866/7683/nuoli_eettisetOhjeet_A3_191219_n.pdf

https://www.nuoli.info/application/files/8015/7866/5535/Pienia_tekoja_-kirja_2._painos_verkko.pdf

MUISTIO TEHTÄVÄ 2.A JA 2.B. 

 Viime aikojen tunnetuin versio teoriasta on Amartya Senin ja Martha Nussbaumin (2000) ihmiselle ominaiset kyvyt -teoria (capabilities approach), jonka mukaan ihmisen kukoistamisen osatekijöitä ovat seuraavat kymmenen ihmiselle ominaista kykyä, (joita jokaisen demokraattisen valtion tulisi tukea): 

  • Elämä: Ihminen kykenee elämään täysmittaisen ja täysipainoisen elämän. 
  • Ruumiin terveys: Oma terveys ja kyky lisääntyä säilyvät hyvinä, mikä vaatii mm. riittävästi ravintoa ja suojaa. 
  • Ruumiin koskemattomuus: Ihminen kykenee liikkumaan paikasta toiseen ja on suojassa väkivallalta. 
  • Aistimukset, mielikuvitus ja ajattelu: Ihmisellä on mahdollisuus riittävään opiskeluun ja vapaus käyttää oppimaansa luovasti. 
  • Tunteet: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää tunnekokemuksiaan vapaana pelosta ja ahdistuksesta, ja hänellä on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi. 
  • Käytännöllinen viisaus: Ihmisellä on mahdollisuus kehittää oma käsitys hyvästä ja tarkastella kriittisesti oman elämänsä suunnittelua. 
  • Yhteys toisiin ihmisiin: Ihmisellä on kyky elää yhdessä toisten kanssa ja kyky kuvitella tilanteet toisten kannalta. Se edellyttää itsekunnioituksen tukemista ja nöyryytyksen välttämistä sekä vapautta kaikenlaisesta syrjinnästä. 
  • Huoli toisista eläinlajeista: Ihminen kykenee huolehtimaan eläimistä, kasveista ja luonnosta. 
  • Leikki: Ihmisellä on kyky nauraa, leikkiä ja nauttia harrastuksista. 
  • Kyky kontrolloida omaa ympäristöä: Ihmisellä on oikeus osallistua poliittiseen vaikuttamiseen ja hänellä on puhe- ja kokoontumisvapaus. Siihen kuuluu myös tasavertainen omistamisen vapaus. 

 Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/ont00202?q=hyvinvointi 

Hyvinvoinnin osatekijät 

Hyvinvoinnin osatekijät jaetaan yleensä kolmeen ulottuvuuteen: 

  • terveys 
  • materiaalinen hyvinvointi 
  • koettu hyvinvointi, elämänlaatu 

Hyvinvointiin kuuluu sekä yhteisön että yksilöiden hyvinvointi. 

Yhteisön hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa 

  • asuinolot ja ympäristö 
  • työllisyys ja työolot 
  • toimeentulo 

Yksilön hyvinvointiin vaikuttavat 

  • sosiaaliset suhteet 
  • itsensä toteuttaminen 
  • onnellisuus 
  • sosiaalinen pääoma 

Koettua hyvinvointia mitataan usein elämänlaadulla. Elämänlaatua muovaavat 

  • terveys 
  • materiaalinen hyvinvointi 
  • odotukset hyvästä elämästä 
  • ihmissuhteet 
  • omanarvontunto 
  • mielekäs tekeminen 

 Lähde: https://thl.fi/aiheet/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi 

Usein käsitteet yhdistetään, jolloin puhutaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä tai terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen -ilmiötä tarkastellaan useasta eri näkökulmasta, jolloin syntyy tarkastelijan taustan tai lähtökohtien mukaisesti painotuseroja, ja näkökulmaeroa kuvastanee osaltaan myös tuon käsiteparin eri muunnokset. Koska osallisuus liittyy mielestäni vahvasti kunnassa toteutettavaan hyvinvoinnin edistämiseen, halusin tähän julkaisuun yhden hyvän osallisuuden määritelmän. 

Hyvinvointi  

Hyvinvointi muodostuu Erik Allardtin (1976) mukaan elintasosta ja elämänlaadusta. Elintasoon kuuluvat aineelliset ja persoonattomat resurssit, joiden avulla yksilö voi ohjailla elinehtojaan. Elämänlaatuun kuuluvien sosiaalisten ja itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydytystä ei ole määritelty aineellisten resurssien avulla vaan inhimillisten suhteiden laadun perusteella. Tarpeentyydytyksen luonteen avulla määritellyt tarpeet on jaoteltu kolmeen perusluokkaan:  

  • Elintaso (Having)
  • Yhteisyyssuhteet (Loving)
  • Itsensä toteuttamisen muodot (Being).

Elintasoon kuuluvat osatekijät ovat tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus ja terveys. Yhteisyyssuhteet muodostuvat paikallis- ja perheyhteisyyden sekä ystävyyssuhteiden osatekijöistä. Itsensä toteuttamisen muotoihin sisältyvät arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit ja mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta. 

 Terveys 

Osallisuus 

Lähde: https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2016/1776-hyvinvoinnin-edistamisen-kasite-ja-sisalto-arttu2-tutkimusohjelman 

file:///C:/Users/Iina%20Lempinen/Downloads/1776-arttu2_nro7_hyvinvointi-2016%20(1).pdf 

 AMMATTIEETTISET OHJEET 

Nuorisotyössä tuetaan ja mahdollistetaan nuorten omaehtoista toimintaa ja tarjotaan mielekkäitä, yhteisöllisiä vaihtoehtoja nuorten kasvuja elinympäristöihin. Nuorisotyö tarjoaa toimintoja, joissa voi olla aidosti omana itsenään ilman pelkoa nolatuksi tai hylätyksi tulemisesta. Nuorisotyössä nähdään nuoret yksilöinä ja ryhmän jäseninä. Nuorisotyöntekijä tukee ammattitaidollaan ja toiminnallaan nuorten tulevaisuususkoa. Nuorisotyöntekijä näkee nuoren elinikäisenä oppijana. Hän ohjaa nuorta hyödyntämään formaaleja ja nonformaaleja oppimisympäristöjä sekä tunnistamaan ja kuvaamaan omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. 

Mitä ovat ammattieettiset ohjeet ja kenelle ne on tarkoitettu? Nuorisotyön ammattieettiset ohjeet ilmaisevat asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Sen tehtävänä on kertoa työn tarkoituksesta ja toimintatavoista sekä antaa perustaa pohdinnalle oikeasta ja väärästä. Ohjeet on tarkoitettu nuorisotyön ammattilaisille, joilla on alan koulutus ja jotka työskentelevät kuntien, seurakuntien, järjestöjen tai yksityisen sektorin palveluksessa. Ohjeissa on käytetty nuorisotyöntekijä -nimikettä kuvaamaan alan ammattilaista. Työntekijä voi hyödyntää ammattieettisiä ohjeita pohtiessaan työn sisältöjä ja toimintamenetelmiä. Eettiset ohjeet toimivat työvälineenä nuorisotyön arjessa ja kehittämisessä. Työyhteisössä ohjeita voidaan käyttää koulutuksessa, perehdyttämisessä ja pulmatilanteita ratkottaessa. Ammattieettiset ohjeet kertovat myös sidosryhmille nuorisotyön periaatteista. 

Nuorisotyössä tuetaan ja mahdollistetaan nuorten omaehtoista toimintaa ja tarjotaan mielekkäitä, yhteisöllisiä vaihtoehtoja nuorten kasvuja elinympäristöihin. Nuorisotyö tarjoaa toimintoja, joissa voi olla aidosti omana itsenään ilman pelkoa nolatuksi tai hylätyksi tulemisesta. Nuorisotyössä nähdään nuoret yksilöinä ja ryhmän jäseninä. Nuorisotyöntekijä tukee ammattitaidollaan ja toiminnallaan nuorten tulevaisuususkoa. Nuorisotyöntekijä näkee nuoren elinikäisenä oppijana. Hän ohjaa nuorta hyödyntämään formaaleja ja nonformaaleja oppimisympäristöjä sekä tunnistamaan ja kuvaamaan omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan. 

Nuorisotyön merkitys nuoren hyvinvoinnin lisäämisessä: 

  • Mahdollistetaan omaehtoista toimintaa 
  • Lisää yhteisöllisyyden kokemusta 
  • Tarjoaa turvallisia ympäristöjä olla oma itsensä 
  • Lisää tulevaisuuden uskoa 
  • Näkee nuoren elinikäisenä oppijana 
  • Auttaa nuoria tunnistamaan vahvuuksiaan ja osaamistaan 
  • Lisää yhdenvertaisuutta, osallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja kunnioitusta 
  • Välittää ja kannustaa 
  • Yhdessä kasvamista 
  • Vähentää syrjäytymistä 

 Lähde: https://www.nuoli.info/application/files/7015/7866/7683/nuoli_eettisetOhjeet_A3_191219_n.pdf 

 TEORIA 

Viidenneksi listateorioiden mukaan hyvinvointia voidaan kuvata listalla hyviä asioita – tieto, ystävyys, saavutukset, nautinto –, joita hyvinvoinnin saavuttaminen vaatii. Teorioiden viehätys liittyy siihen, että muiden teorioiden on vaikea ottaa yhtä hyvin huomioon kaikki intuitiomme hyvinvoinnin osatekijät. Esimerkiksi Ed Diener ja Robert Biswas-Diener (2008: 6) ovat uudessa kirjassaan ottaneet käyttöön eräänlaisen listateorian puhuessaan psykologisesta rikkaudesta (Psychological Wealth). Heidän mukaansa siinä on kyse hyvinvoinnin ja hyvän elämän laadun kokemuksesta, siitä että elämme palkitsevalla, kiinnostavalla, merkityksellisellä ja nautittavalla tavalla. Ja sitten seuraa lista edellytyksistä tähän tilaan pääsemiselle: tyytyväisyys elämään ja onnellisuus / henkisyys ja mielekkyys elämässä / positiivisia asenteita ja tunteita / rakastavia sosiaalisia suhteita / kiinnostavia toimintoja ja työtä / elämän arvojen ja tavoitteiden saavuttamista / fyysistä ja mielenterveyttä / materiaalista omaisuutta perustarpeidemme tyydyttämiseksi (Diener, Biswas-Diener, 2008: 6). 

 

Tehtävä 3.1. NUORISOTYÖN KÄYTÄNTEITÄ KUNNASSA – TEHTY 26.1.2024

  • Millaisia toimia kunnassasi tehdään nuorten hyvinvoinnin esteenä olevien riskitekijöiden ehkäisemiseksi?
  • Ketkä työtä tekevät? Keiden kanssa?
  • Millaisia käytännön keinoja/ menetelmiä käytetään?

Millaisia toimia kunnassasi tehdään nuorten hyvinvoinnin esteenä olevien riskitekijöiden ehkäisemiseksi?

Kunnassa tehdään monenlaista nuorisotyötä:

Nuorisotalojen ja-tilojen kohdalla pohdin Kouvolan maantieteellisesti laajahkoa aluetta ja sitä, miten esim. syrjäisemmillä seuduilla, etenkin maaseudulla asuvia nuoria tavoitetaan. Onneksi on tuo NuPAKU nuorisopakutoiminta, jonka avulla myös syrjäisemmille seuduille saadaan toimintaa. Nuorisotyössä ja etenkin syrjäytymisen ehkäisyssä olisi tärkeää toiminnan säännöllisyys, helppo saavutettavuus sekä toiminnan monimuotoisuus. Miten mahtaa toteutua tällä hetkellä? Onneksi on koulunuorisotyö, mutta monesti koulukyydit lähtevät heti koulun päätyttyä, ja mahdollisuus osallistua toimintaan jää sitä kautta vähäiseksi. Maaseudulla nuorten syrjäytymisen riski on suuri, koska järjestäytynyttä toimintaa on varsin vähän ja riski esim. päihteiden väärinkäytölle on suurta. Myös 3. sektorin toimintaa, esim. urheiluseuroja, on maaseudulla vähemmän. Onneksi esim. 4H-kerhot tekevät todella tärkeää nuorisotyötä juurikin maaseudulla, tosin Kouvolassa vain Kuusankosken alueella Kettumäellä. Nykyisin järjestötyötä taitaakin haitata aktiivisten ja sitoutuneiden tekijöiden puute. Konkreettinen esimerkki esim. Sippolan nuorten talo;

Avoinna: Perjantait 2.2. ja 8.3.2024 klo 13.00 – 14.30

Tekemistä: 
Sippolan nuokkarilla voit
  • pelailla maanantaisin liikuntasalivuorolla (mikäli on nettisivujen mukaan avoinna 
    vain pe 2.2. ja pe 8.3. klo 13-14.30, onko myös ma liikkasalivuoro, en tiedä?)
  • pelata pleikkaa, biljardia lautapelejä
  • kokkailla ja vaan oleilla
  • jutella turvallisten ja luotettavien nuoriso-ohjaajien kanssa

Ketkä työtä tekevät? Keiden kanssa?

Kunnassa Nuorisotyötä tekevät monet kunnalliset toimijat, kuten esim. nuorisotyöntekijät,- ohjaajat ja etsivät nuorisotyöntekijät. Sekä tietysti järjestöt kuten esim. 4H-kerhot sekä urheiluseurat. Toimintaa rahoitetaan mm. Kymin osakeyhtiön 100-vuotissäätiön rahoituksella esim. Kouvolassa liikkuva nuorisotyö toteutetaan tällä rahoituksella. Nuorten Chatti (Nuorten chat Ma-Ti 16-18 ja Ke-To 14-16) toteuttajana Kymenlaakson hyvinvointialue, rahoittajana EU, Next Generation.

Tehtävä 3.2. MIELESTÄNI PARAS NUORISOTYÖNMUOTO KOUVOLASSA ON BÄNDI- JA MUSIIKKITOIMINTA, tehty 26.1.2024 jaettu myös alustalla

Tehtävä 4. HYVINVOINNIN ESTEET

Selvitä ja tunnista eri lähteitä tutkien lasten ja nuorten hyvinvoinnin esteenä olevia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia riskitekijöitä sekä hyvinvointia tukevia keinoja. Miten kuvailisit kasvuympäristön roolia? Kirjoita aiheesta pohdiskellen digitaaliseen muistioosi. Halutessasi voit liittää mukaan myös aihetta havainnollistavia kuvia.

Hyvinvointieroja voidaan eritellä nuorilla perheen sosiaalisen aseman (kuten vanhempien koulutuksen, ammattiaseman tai tulojen) mukaisesti. Lapsuuden elinolot ja perheen sosiaalinen asema vaikuttavat myös paitsi nuoren nykyiseen myös myöhempään hyvinvointiin ja terveyteen eri mekanismien kautta. Sen lisäksi että koulutusura ja koulutusvalinnat erottelevat nuorten hyvinvointia ja terveyttä, ne ovat kytköksissä perhetaustaan ja toisaalta ennustavat aikuisuuden sosiaalista asemaa.

Nuorten hyvinvoinnin moniulotteinen tarkastelu Pohjoismaisen hyvinvointitutkimusten mukaan jaetaan 3 seuraavasti:

  • Aineellinen elintaso eli having (taloudelliset resurssit, asuinolosuhteet, työllisyys ja työolot, koulutus ja terveys)
  • Sosiaaliset suhteet, psykososiaalinen hyvinvointi eli loving (suhteet perheeseen ja sukuun, ystäviin, paikallisyhteisöön ja työkavereihin)
  • Itsensä toteuttaminen eli being (vaikuttamismahdollisuudet omaan elämään, poliittiset resurssit ja vapaa-ajanmahdollisuudet, tähän voidaan lisätä myös mielekäs tekeminen eli doing)

Nuorten hyvinvoinnin esteitä ja riskitekijöitä:

  • lapsiperheköyhyyden lisääntyminen, johon hallituksen viimeaikaiset leikkaukset kohdistuvat erityisen paljon
  • lisääntynyt työttömyys mm. koronan, Ukrainan sodan ja yleisen epävakaan taloudellisen tilanteen vuoksi
  • osaaminen ja avoimet työpaikat eivät kohtaa
  • taloudellinen epävarmuus
  • nuorten mielenterveyshaasteet
  • huono-osaisuuden periytyminen
  • tulevaisuuden toivottomuus ja näköalattomuus
  • asumisen kallistuminen ja edullisten vuokra-asuntojen puute
  • maantieteellinen eriarvoistuminen, maaseudulla asuntojen arvon aleneminen ja kasvukeskuksissa asumisen kallis hinta
  • lapsuuden perheen kasvuolosuhteet
  • sosiaalisten taitojen heikkeneminen, yksinäisyyden kokemukset,

Vanhempien koulutus on yhteydessä nuorten jatko-opintoihin, toimeentulotuen saamiseen ja tuloihin nuoressa aikuisuudessa. Etenkin äidin alhainen koulutustaso korreloi hyvin suoraan lapsen/nuoren koulumenestykseen sekä tulevaisuuden opintoihin ja tulotasoon.

Suora lainaus THL:n julkaisusta Suomalaisten hyvinvointi 2018, vuodelta 2019: Hyvinvoinnin edistämisen toimia tulisi kohdistaa erityisesti heikommassa asemassa oleviin perheisiin.  Edellä mainittu lause kuulostaa jopa ihan kornilta nykyisten lapsiperheisiin kohdistuvia leikkauksia ajatellen.

Yläkouluikäisistä

https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-hyvinvointi

Elintavat

Tupakointi on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti ammattiin opiskelevilla.

  • Päivittäin tupakoi perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisista viisi prosenttia, lukiolaisista kaksi prosenttia ja ammattiin opiskelevista 14 prosenttia.
  • Ammattioppilaitoksessa opiskelevista pojista 17 prosenttia ja tytöistä seitsemän prosenttia käyttää päivittäin nuuskaa. Muilla kouluasteilla päivittäinen nuuskaaminen on harvinaisempaa.

Myös humalahakuinen juominen on vähentynyt nuorilla viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

  • Tosi humalaan itsensä vähintään kerran kuussa juo yhdeksän prosenttia peruskoulun 8.–9.-luokkalaisista, 15 prosenttia lukiolaisista ja 22 prosenttia ammattiin opiskelevista.

Kannabista on kokeillut vähintään kerran

  • 8 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisista
  • 12 prosenttia lukiolaisista
  • 16 prosenttia ammattiin opiskelevista.
Koettu terveys ja mielenterveys

Suurin osa lapsista ja nuorista kokee terveytensä hyväksi. Lapsista noin joka kymmenes ja nuorista noin joka neljäs kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi.

Nuorista pojista 32–38 prosenttia ja tytöistä 13–17 prosenttia on kokenut positiivista mielenterveyttä eli mielen hyvinvointia viimeisen kahden viikon aikana.

Mitkä ovat nuorten hyvinvoinnin haasteet?

Nuorten hyvinvoinnin keskeiset haasteet liittyvät mielenterveyteen, häirinnän ja väkivallan kokemuksiin, osallisuuteen, elintapoihin sekä ylipainoon.

Mielenterveyteen liittyvät ongelmat

Lasten ja nuorten kokemat mielenterveyden haasteet ovat yleistyneet vuoden 2019 jälkeen. 23 prosentilla alakouluikäisistä on ollut mielialaan liittyviä ongelmia viimeisen kahden viikon aikana. Yläkouluiässä mielenterveysoireilua kokeneiden osuus kasvaa. Myös sukupuolten väliset erot kasvavat.

  • Yläkouluikäisistä 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 54 prosenttia ja pojista 17 prosenttia on ollut huolissaan mielialastaan kuluneen vuoden aikana.
  • 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 34 prosenttia on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta viimeisen kahden viikon aikana, pojista kahdeksan prosenttia.
Koulukiusaaminen, häirintä ja väkivalta

Koulukiusaamista kokee noin viikoittain 8–9 prosenttia peruskoulun oppilaista. Seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksissa on ero sukupuolten välillä.

  • Pojat kokevat fyysistä uhkaa tyttöjä yleisemmin.
  • Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä sekä huolta pitävien aikuisten tekemä henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ovat nuorilla tytöillä huomattavasti poikia yleisempiä. Perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista ja toisella asteella opiskelevista tytöistä lähes puolet oli kokenut seksuaalista häirintää. Yleisimmin sitä koettiin nettiympäristöissä ja julkisilla paikoilla.
  • Perusopetuksen 4.–5.-luokkalaisista oppilaista sekä 8.–9.-luokkalaisista tytöistä noin 16 prosenttia on kokenut vanhempien tai muiden huolta pitävien aikuisten fyysistä väkivaltaa vuoden aikana. Perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista pojista ja toisen asteen 1.–2. vuoden opiskelijoista vastaavaa on kokenut alle 10 prosenttia.
Osallisuuden puutteet

Oppilaiden kiinnittymisessä kouluyhteisöön ja vaikuttamismahdollisuuksissa kouluissa on puutteita.

  • 14 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista ja 10 prosenttia lukiolaisista kokee, ettei ole tärkeä osa koulu- eikä luokkayhteisöä. Ammattiin opiskelevista näin kokee kahdeksan prosenttia.
  • Vain 11 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista ja 14 prosenttia lukiolaisista sekä 27 prosenttia ammattiin opiskelevista kokee vaikutusmahdollisuutensa koulussa hyväksi.
  • Noin joka kuudes nuori kokee olonsa usein yksinäiseksi ja noin joka kymmenes kertoo, ettei hänellä ole yhtään läheistä ystävää. Yksinäisyyden kokemus on tytöillä poikia yleisempää.
Elintapojen haasteet

Lapsista lähes joka kolmas ja nuorista 37–53 prosenttia ei syö aamupalaa jokaisena kouluviikon aamuna.

  • Myös koululounas saattaa jäädä väliin. Noin joka kolmas nuorista ei syö koululounasta päivittäin.
  • Unen määrä arkisin jää alle kahdeksan tunnin 36–51 prosentilla nuorista.
  • Nuorista 17–25 prosenttia liikkuu vapaa-ajalla vähintään tunnin päivässä. Noin joka neljäs perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisista ja lukiolaisista sekä neljä kymmenestä ammattiin opiskelevista harrastaa hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaan tunnin viikossa.
Ylipaino

Ylipaino ja lihavuus olivat pojilla kaikissa ikäryhmissä yleisempiä kuin tytöillä.

Ylipainon (mukaan lukien lihavuus) yleisyys:

  • alakouluikäisillä (7–12-vuotiaat) pojilla 28 % ja tytöillä 19 %
  • yläkouluikäisillä (13–16-vuotiaat) pojilla 29 % ja tytöillä 20 %.

Lihavuuden yleisyys:

  • alakouluikäisillä pojilla 9 % ja tytöillä 4 % ja
  • yläkouluikäisillä pojilla 10 % ja tytöillä 5 %.

Tiedot perustuvat kouluterveydenhuollossa mitattuihin pituus ja painotietoihin vuonna 2022 (FinLapset-rekisteri, 2022). Ylipainon ja lihavuuden määrittelyssä käytettiin raja-arvoina ISO-BMI-arvoa eli lapsen painoindeksiä. Ylipainoisuutta (ml. lihavuus) on määritelty olevan niillä nuorilla, joiden ISO-BMI on vähintään 25 kg/ m2 ja lihavuutta niillä, joiden ISO-BMI on vähintään 30 kg/ m2.

Lähteet

Mikä vaikuttaa nuorten hyvinvointiin?

Nuorten hyvinvointi on parantunut Suomessa 2000-luvulla. Valtaosa nuorista siirtyy aikuisuuteen ongelmitta, kun tarkastellaan koulutusta, terveyttä, vapaa-aikaa, toimeentuloa ja työllistymistä.

Osallisuus

Kokemus osallisuudesta vaikuttaa merkittävästi nuoren hyvinvointiin. Osallisuus on sitä, että nuori kokee kuuluvansa lähiyhteisöihinsä ja yhteiskuntaan. Nuorella on mahdollisuus osallistua työelämään, vapaa-ajan viettoon ja sosiaaliseen toimintaan. Nuori voi vaikuttaa yhteiskuntaan. Hänellä on myös mahdollisuus käyttää peruspalveluja, opiskella ja päästä terveydenhuoltoon.

Vertaisryhmän tuki on osa nuoren kasvua. Nuorelle on tärkeää olla osallinen vertaisryhmissä, koulussa ja harrastuksissa. Kuulluksi tuleminen ja mahdollisuus vaikuttaa oman elämänsä kulkuun tukevat nuoren hyvinvointia. Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole vertaisryhmiä ja riittäviä sosiaalisia verkostoja.

Perheen tilanne

Perheellä on suuri vaikutus nuoren hyvinvointiin. Jos perheessä on arkea kuormittavia, kasautuneita tekijöitä, ne voivat heijastua nuoren elämään. Näitä tekijöitä voivat olla esimerkiksi vanhempien pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet, vanhemman psykiatrinen sairaus ja muutokset perheolosuhteissa.

Joissain tilanteissa vanhempien tilanne on niin vaikea, että he eivät pysty vastaamaan lapsen kasvattamisesta kotioloissa. Tällöin vastaan voi tulla tarve nuoren kodin ulkopuoliselle sijoitukselle ja huostaanotolle. Näille nuorille kasaantuu keskimäärin merkittävästi enemmän hyvinvoinnin haasteita kuin muille saman ikäluokan nuorille.

Peruspalvelut

Kaikilla nuorilla on oikeus peruspalveluihin, kuten sosiaali-, terveys-, opetus-, nuorisotyön, työ- ja elinkeino-, kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Opiskelevilla nuorilla on oikeus opiskeluhuollon palveluihin.

Nuoret odottavat palveluilta tietoa, tukea ja mahdollisuutta rakentaa itseluottamusta, turvallisuuden tunnetta ja uskoa itsenäiseen selviytymiseen. Osa nuorista ei kuitenkaan koe saavansa peruspalveluista tarvitsemaansa apua tai he eivät koe palvelua hyödylliseksi. Myös palvelujen saatavuus vaihtelee nuoren asuinpaikkakunnan mukaan ja palveluketjut saattavat olla pirstaleisia.

Nuoren luottamuksellinen, pysyvä suhde  työntekijään on yhteydessä myönteiseen palvelukokemukseen. Luottamuksellinen asiakassuhde rakentuu merkityksellisissä kohtaamisissa. Riskitekijöitä ovat henkilöstön vaihtuvuus, pitkät jonotusajat ja pirstaleiset palvelut.

Nuoret voivat myös kokea , että he  tulevat sivuutetuiksi. Eri lähtökohdista tulevia nuoria saatetaan määritellä syrjäytyneiksi ja haavoittuviksi, ja heihin kohdistetaan monenlaisia tukimuotoja. Tällöin tuki muuttuu ongelmanratkaisuksi, mikä ei vahvista  nuoren omia toiveita, toimijuutta ja osallisuutta.

Nuorten elämäntilanteita ja sosiaalisia ongelmia on tarpeen tarkastella myös yhteiskunnallisten järjestelmien ja niissä vallitsevien käytäntöjen tuottamana eriarvoisuutena.

Nuorten syrjäytymisen riskitekijät

Osalle nuorista kasautuu jo lapsuuden perheessä ongelmia, jotka vaikeuttavat nuoren pärjäämistä. Lapsuuden olosuhteet eivät kuitenkaan suoraan ennusta nuoren myöhempää elämänpolkua.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret voivat tulla myös perheistä, joissa ei ole suuria ongelmia. Toisaalta moni nuori, jolla on vaikea tausta, pärjää hyvin.

Nuorten syrjäytymisen merkittäviä riskitekijöitä ovat nuoren

  • matala koulutus
  • pitkäaikainen työttömyys
  • toimeentulo-ongelmat
  • päihde- ja mielenterveysongelmat.

Vaikeudet jollain hyvinvoinnin osa-alueella eivät vielä välttämättä horjuta yksilön koko elämäntilannetta ja sen hallintaa. Syrjäytymisen riski kasvaa, kun huono-osaisuus kasautuu.

Syrjäytyneiden nuorten määrä

Syrjäytyneiden ja syrjäytymisriskissä olevien nuorten todellista määrää on vaikea arvioida. Tilastot kertovat, keiden kohdalle on kasaantunut riskitekijöitä, eivät sitä, kuka on syrjäytynyt.

Tilastoilla voidaan kuvata erilaisia huono-osaisuuden tiloja tai syrjäytymisen riskejä, kuten osallistumattomuutta yhteiskunnan toimintaan (koulutus) tai ei-toivottuja elämäntapahtumia (työkyvyttömyys).

Tilastojen mukaan nuorista noin 3−10 prosentille on kasaantunut syrjäytymisen riskitekijöitä.

  • Pienempi prosenttiosuus viittaa nuoriin, jotka eivät ole lainkaan yhteiskunnallisten instituutioiden tavoitettavissa.
  • Suurempi prosenttiosuus viittaa nuoriin, jotka ovat joko työttömiä tai koulutuksen ulkopuolella tai muutoin palvelujen saavuttamattomissa.
NEET-nuoret

NEET-nuorilla tarkoitetaan nuoria, jotka eivät ole työssä tai koulutuksessa eivätkä opiskele tai suorita siviili- tai asepalvelusta (NEET Not in Education, Employment or Training). Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen voi olla vapaaehtoista, osa normaalia nuoruutta. Se voi olla ajanjakso, jolloin esimerkiksi valmistaudutaan pääsykokeisiin, odotetaan työn alkamista tai vietetään välivuotta ennen opiskelujen alkamista. Pitkittyessään NEET-vaihe voi vaikeuttaa opiskeluihin ja työhön pääsemistä ja altistaa syrjäytymiselle.

Vuonna 2022 nuoria, jotka eivät olleet koulutuksessa, työssä tai asevelvollisuutta suorittamassa oli 9, 1 prosenttia  15–29 vuotiaista nuorista. Heistä suurin osa, 12,3 prosenttia, oli 25–29-vuotiaita. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 15–29-vuotiaiden nuorten määrä oli lähes sama verrattuna vuoteen 2021.

NEET-nuorten-palvelut

NEET-nuorten SOTE-palvelut voidaan toteuttaa osana hyvinvointialueen jo olemassa olevia palveluja, kuten terveysasemien, opiskeluterveydenhuollon, nuorten palvelupisteiden tai Ohjaamon toimipisteiden palvelujen yhteydessä.

NEET-nuorten palvelujen toimintatavat tulee järjestää siten, että nuorten erityistarpeet otetaan huomioon. Se tarkoittaa helposti saavutettavia matalan kynnyksen palveluja, joissa nuorella on mahdollisuus fyysisen kohtaamisen lisäksi etäpalveluun, anonyymiin yhteydenottoon ja tukeen sekä palvelujen jalkautumiseen nuoren luokse.

Alla olevassa kuvassa kerrotaan, mitkä tekijät haastavat NEET-nuorten palveluja.

Lähteet:

Suomalaisten hyvinvointi 2018, THL (2019), toim. Karvonen, L. & Kestilä, S. pdf-tiedosto, viitattu 30.3.2024, saatavilla https://www.julkari.fi/handle/10024/137498

Tehtävä 5. LUKUPIIRI

VAARLA, S (2019): WESTEND – KIRJA 90-LUVUN LAMASTA JA SEN VAIKUTUKSISTA

Valitsin luettavakseni todella mielenkiitoisen ja myös syvästi koskettavan Suvi Vaarlan vuonna 2019 kirjoittaman kirjan Westend, joka kertoo 1990-luvun lamasta ja sen vaikutuksesta ennen kaikkea yhden perheen elämään, mutta  myös heidän lähipiirinsä, ystävien ja lähisukulaisten, elämään.

Kirja kosketti syvästi, koska itse nuorena ihmisenä olin vasta aloittanut työelämäni 1990-luvun alussa ja pääsin heti työskentelemään ensin taantumassa ja sitten laman aikaan. Kaikki tuon ajan muistot tulvivat mieleeni. Samoin kiinnostavaa oli se, että niinä aikoina, joista kirja kertoo, asuin itsekin Espoossa, hyvin lähellä Westendiä, joten tutut paikat elävöittivät tarinaa entisestään. (Pieni nyanssi niiltä ajoilta: olin tuolloin töissä maahantuontiorganisaatiossa ja kirjassakin mainitusta Pukevan konkurssista jäi myös meidän yritykselle saatavia.)

Tässä kirjan päähenkilö on Elina ja kirja kertoo Elinan silmin, mitä tapahtui Elinan perheessä ja lähipiirissä 1990-laman aikana ja sen jälkeen. Elina oli vasta lapsi, kun perheen isän perustama hyvin menestynyt rakennusalan yritys ajautui konkurssiin pankkikriisin ja laman seurauksena. Perhe menetti konkurssin seurauksena koko omaisuutensa ja joutui muuttamaan pieneen vuokra-asuntoon. Konkurssin seurauksena heidän seurakseen tulivat rahapula, häpeä ja isän toivottomuus ja masennus.

Elina menetti myös parhaan ystävänsä Sandran ja perhe lähimmän ystäväperheen, kun isä Pekka oli myynyt ennakkomaksulla Sandran isälle Leviltä mökin, jota ei sitten koskaan rakennettukaan ja Sandran isä halusi maksamansa ennakkomaksun takaisin, johon Pekka ei pystynyt (paitsi myöhemmin osan konkurssipesän varoista). Perheet eivät enää halunneet, että tytöt leikkivät yhdessä. Tytöt kuitenkin keksivät keinoja viettää aikaa salaa yhdessä. Kun Pekka-isä sitten myöhemmin masennuksen ja epätoivon syvennyttyä päätti päivänsä oman käden kautta, Sandra ei enää tiennyt miten suhtautua parhaaseen ystäväänsä Elinaan, ja tyttöjen välit katkesivat lopullisesti.

Rahapulan takia Elina joutui jäämään pois monista tapahtumista, kuten esim. elokuvista, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Elina itsekin masentui ja tuli täysin välinpitämättömäksi elämänsä suhteen usean vuoden ajaksi. Seurasi runsasta “pussikaljottelua” ja irtosuhteita. Sittemmin Elina sai otteen takaisin elämästä, kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi kauppakorkeakouluun. Koko opintojen ajan Elina eli hyvin niukasti ottamatta lainaa, teki iltaisin töitä siivoojana, osallistumatta opiskelijarientoihin. Myös opiskelujen aikana Elina masentui ja eristäytyi. Opiskelujen jälkeen Elina sai hyvän työpaikan, jossa uupui. Elina myös suhtautui varsin pelokkaasti elämään ja tulevaisuuteen, varautui aina “pahan päivän varalle”, pelko kaiken menettämisestä esti elämästä nauttimisen.

Elinaa auttoi syrjäytymisestä selviytymisessä opiskelupaikan saaminen ja opiskelu ja sen jälkeen työllistyminen, vaikka sekin oli alussa vaikeaa. Uskon, että Elinan selviytymisessä auttoi myös se, että Elinan lapsuus oli ollut hyvä ja turvallinen, vaikka hän olikin varsin yksinäinen lapsi ennen Sandran tapaamista. Myös hyvät läheiset suhteet sekä isään että äitiin ja äidin vanhempiin auttoivat varmasti Elinaa syrjäytymisestä selviämisessä. Onneksi koulussa suhtauduttiin Elinan alisuorittamiseen ja poissaoloihin ymmärtäväisesti isän itsemurhan jälkeen.

Tämä suora lainaus kirjasta kiteyttää hyvin kirjan päätapahtumaa:

“Vasta paljon myöhemmin ymmärsin – tai saatoin ymmärtää edes osan – mitä konkurssi ja oikeudessa häviäminen*olivat isälle tarkoittaneet. Hänen häpeästään tuli niin syvää, että se lopulta omisti hänet. Hän ei nähnyt ulospääsyä. Hän ei tiennyt, että koittaisi päivä, jolloin velkakin vanhenisi. Hänellä ei ollut enää toivoa. Ja koska hänellä ei ollut enää toivoa, hänellä ei ollut enää mitään”. (Vaara 2019, 300)

(*Isä Pekka nosti kanteen pankkia vastaan, mutta hävisi sen. Tämä vei viimeisenkin toivon.)

Elina ja äiti olisivat varmasti tarvinneet kriisiterapiaa isän kuoleman jälkeen. Ja Elina myöhemminkin terapiaa, ehkä myös lääkitystä paniikkihäiriöön?

En tiedä saiko perhe mitään toimeentulotukea missään vaiheessa? Ainakaan siitä ei ollut mainintaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun myös perheen äiti menetti työpaikkansa, toimeentulotuki olisi ollut paikallaan. Tuolloin 1990-luvulla rahattomuuteen ja konkurssiin liittyi paljon enemmän häpeää, toki sitä on edelleenkin.

Nyt taas v. 2024 etenkin rakennusliikkeitä ja muitakin yrityksiä ajautuu suurin määrin konkurssiin. Toivottavasti olemme oppineet yhteiskuntana ja ihmisinä jotain 1990-luvun lamasta. Ainakin yhteiskunnan turvaverkko on ehkä vähän parempi nykyään. Eikä häpeä konkurssista tai työttömyydestä liene enää ihan niin suurta kuin tuolloin?

Iso lämmin suositus tälle kirjalle.

 

TEHTÄVÄ 6: NUORET TUTKIMUKSISSA

Tutkimuksen nimi: Syrjäytymisen lasku (2020)

Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta

Tutkimuksen tekijät: Teemu Vauhkonen & Tommi Hoikkala, Nuorisotutkimusverkosto/nuorisotutkimusseura

Tutkimus käsittelee NEET-nuorten (Not in Education, Employment or Training) eli koulutuksen, harjoittelun ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten palveluja. Suomessa NEET-nuoriin kytkeytyy keskustu köyhyydestä, syrjäytymisestä ja työllisyydestä.

Raportissa tarkastellaan vaikuttavuusmittareita ja NEET- nuoriin kohdistettuja aktivointitoimenpiteitä, etenkin työpajoja ja etsivää nuorisotyötä, näiden mahdollisuuksia ja vaikuttavuutta sekä näistä toiminnoista aiheutuvia kustannuksia.

Tutkimuksen mukaan voidaankin ajatella, että mikäli nuori ei saavuta palkkatyöyhteiskunnan työllisyyttä, palkkatyötä, häneen asetetut taloudelliset panostukset eivät tuota. Mikäli taas nuori työllistyy, tällöin nuori ei enää ole kustannuserä vaan tuottava veronmaksaja ja kulutusta lisäävä kuluttaja.

Näiden palveluiden tarjoama psykososiaalinen vahvistuminen voi auttaa nuorta kouluttautumaan ja työllistymään, joita voidaan siis suoraan mitata.

Osa nuorista hyötyy selvästi työpaja, ohjaamo ja etsivä nuorisotyön kaltaisista palveluista, joissa voidaan mm. konkretisoida ja pilkkoa tavoitteita pienemmiksi, lisätä arjen- ja elämänhallintaa, antaa tietoa koulutukseen hakeutumisesta ja sekä siitä, kuinka voi suorittaa osan opinnoista oppilaitosten ulkopuolella.

Vanhempien ja lasten sosiaalinen huono-osaisuus, niin köyhyys, toimeentulotuen tarve kuin työttömyyskin näyttävät periytyvän ylisukupolvisesti voimakkaasti. Siten esimerkiksi vanhempien kouluttamattomuus ennustaa lasten matalampaa koulutustasoa ja vanhempien työttömyys myös lasten työttömyyttä, vaikka nuorella olisikin toisen asteen koulutus. Myös vanhempien pitkäaikainen olo toimeentulotuella ennustaa nuorille NEET-statuksen pitkittymistä. Myös sijaishuollossa olleilla nuorilla on selvästi muuta väestöä korkeampi syrjäytymisriski. Heillä on usein koulunkäyntivaikeuksia ja siksi koulutustaso jää matalaksi. Lisäksi heillä on usein suurempi tarve toimeentulotuelle sekä saattaa olla myös mielenterveyshaasteita ja päihdeongelmia.

Mitä pidempään nuori on työttömänä, sitä vaikeampaa usein työllistyminen ja nuorta itseään tyydyttävän aseman saavuttaminen työelämässä on. Nuoruuden työttömyydellä on myös havaittu oelvan pitkäkestoisia yhteyksia terveyteen, asenteisiin ja elämäntapoihin. Samoin nuorena koetulla työttömyydellä on arpeuttava vaikutus, joka jatkuu pitkään.

Nykyisessä varsin hajanaisessa palvelujärjestelmässä ns. yhden luukun palveluilla, jossa yksi ja sama henkilö palvelee ja on pitkäkestoisesti tekemisissä nuoren kanssa, on havaittu olevan positiivisia vaikutuksia nuoren työllistymiseen ja elämänhallinnan paranemiseen. Työpajat ja etsivänuorisotyö tarjoavatkin pitkäkestoista, turvallisen ja luotettavan, aikuisen tukea.

Ohessa tutkimustuloksia etsivästä nuorisotyöstä koskien sitä, missä kysytyistä asioista nuoret kokivat saaneensa apua:

  • muissa palveluissa asiointiin 68%
  • keskustelutukea mieltäpainavissa asioissa 66%
  • opiskelumahdollisuuksien selvittämiseen 66%
  • työnhakuun 52%

Etsivän nuorisotyön avulla nuoret ovat onnistuneet löytämään itselleen sopivan opiskelupaikan ja/tai työllistymään. Samoin NEET-statuksella oleminen on lyhentynyt ja siten syrjäytymisriskin pienentynyt.

Etsivän nuorisotyön nuoret kokivat saaneensa apua ja tukea arjen asioiden hoitamiseen, sosiaalisiin taitoihin, opiskelu- ja työelämävalmiuksiin, elämänhallintaan ja itsetuntoon. Näiden taitojen voidaan tutkimuksen mukaan havaita merkittävästi lisäävän nuoren mahdollisuuksia hakeutua opiskelemaan tai työelämään.

Työpajatoiminta/-valmennus on suoraat NEET-nuorille suunnattu palvelu, mutta siitä hyötyvät paljon myös vain peruskoulutuksen varassa olevat nuoret, mikä näkyy työhön tai koulutukseen hakeutumisena ja siten NEET-statuksen keston lyhentymisenä. Työpajavalmennus tukee erityisesti koulukuntoisuutta ja valmistaa työhön hakeutumiseen.

Mitä ajatuksia tutkimus herätti?

Koin koko tutkimuksen olevan sisällöltään todella antoisan. Tutkimustieto kaikkinensa oli äärimmäisen kiinnostavaa ja olevan nimenomaan yhteisöpedagogin työn ydinosaamisaluetta koskien syrjäytymisen ennaltaehkäisyä sekä koulupudokkaiden työllistymisen ja kouluttautumisen tukemista.

Olin todella ilahtunut siitä, kuinka hyviä tuloksia oli saatu sekä etsivässä nuorisotyössä että työpajatoiminnassa. Mieltä lämmittävää oli myös huomata, kuinka tärkeässä asemassa nuorisotyössä on se yksi ja sama, tuttu ja luotettava aikuinen, joka voi tukea, sparrata, valmentaa ja kannustaa nuorta eteenpäin ja auttamaan nuorta löytämään omia vahvuuksiaan. Näen varsin helposti itseni tekemässä tämän kaltaista työtä.

Lähteet:

Hoikkala, T. & Vauhkonen, T. 2020. Syrjäytymisen lasku: Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta. Nuorisotutkimusverkosto/nuorisotutkimusseura. Pdf-tiedosto. Saatavilla: https://edition.fi/nuorisotutkimusseura/catalog/view/263/202/771-1 [viitattu 29.5.2024].

Tehtävä 7. NUOREN HYVINVOINNIN RAKENTUMINEN

NUOREN HYVINVOINTI 2024
  1. JOHDANTO

Nuorten hyvinvointi, tai ehkä oikeammin pahoinvointi, puhututtaa tällä hetkellä varsin paljon. On arvioitu, että 20–25 prosentilla nuorista on jokin mielenterveyshäiriö (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 13). Suurin osa nuorista voi kuitenkin hyvin monilla eri mittareilla mitattuna. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (ns. NEET nuoret eli No Education, Employment and Training) määrä on vähentynyt. Kaikista nykyajan haasteista huolimatta valtaosa nuorista suhtautuu positiivisesti tulevaisuuteensa. Myös nuorten itsemurhat ovat vähentyneet, etenkin nuorten miesten osalta.

Nuorten 15–29-vuotiaiden osalta itsemurhat ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä. Vuonna 2021 147 nuorta teki itsemurhan. Heistä noin kaksi kolmesta oli miehiä. Nuorten miesten itsemurhien määrä on vähentynyt 1990-luvun alun lähes 300 itsemurhasta noin kolmannekseen. Nuorten naisten itsemurhien määrässä ei ole tapahtunut isoa muutosta. (Valtion nuorisoneuvosto, 12).

Nuoret eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, vaan eri ryhmien välillä hyvinvoinnissa on eroja. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat, kuten esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset, toimintarajoitteita omaavat sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat nuoret voivat monilla mittareilla keskivertoa huonommin. Nuoren sosioekonomisella taustalla on suuri merkitys kouluttautumiseen, työllistymiseen sekä hyvinvointiin ja terveyteen. (Valtion nuorisoneuvosto, 3).

Sekä nuorten määrä että suhteellinen väestöosuus tulee tulevina vuosina pienemään syntyvyyden laskun myötä. Ulkomaalaistaustaisten nuorten osuus kaikista nuorista tulee kasvamaan tulevaisuudessa. 

Suomessa oli vuonna 2021 yli 1,7 miljoonaa alle 29-vuotiasta nuorta. Heistä noin 870 000 oli iältään 12–25-vuotiaita. Nuorten osuus koko väestöstä oli 31 prosenttia. Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 Suomessa alle 29-vuotiaiden määrä laskee 1,65 miljoonaan ja vuonna 2040 1,54 miljoonaan. Eli vuonna 2040 tulee olemaan noin 194 000 nuorta vähemmän kuin vuonna 2021. (Valtion nuorisoneuvosto, 4 – 5).

2. KANSALLISIA TOIMENPITEITÄ NUORTEN HYVINVOINNIN EDISTÄMISEKSI

2.1 Valtakunnallinen nuorisotyön ja –politiikan ohjelma VANUPO on lakisääteinen valtioneuvoston ohjelma, jonka tavoitteena on edistää nuorten kasvu- ja elinoloja. Hallitusohjelman mukaisesti VANUPOssa on otettu pääteemoiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja osallisuuden vahvistaminen. Syrjäytymistä ehkäistään varmistamalla jokaiselle nuorelle merkityksellisen elämän edellytykset. Näitä päämääriä tavoitellaan ohjelmassa kolmen tavoitekokonaisuuden kautta:

  1. Nuorella on edellytykset sujuvaan arkeen, jolloin syrjäytyminen vähenee
  1. Nuorella on keinot ja taidot osallistumiseen ja vaikuttamiseen
  1. Nuori luottaa yhteiskuntaan, jolloin yhdenvertaisuus ja turvallisuus vahvistuvat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 8).

2.2 Nuorisolain mukaan nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorten kasvun, itsenäistymisen ja osallisuuden tukemista. Nuorisopolitiikka on alle 29-vuotiaisiin kohdistuvaa ikäkausipohjaista politiikkaa. Lain mukaan nuorisopolitiikalla tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen sekä sukupolvien välisen vuorovaikutuksen parantamista. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 7).

2.3 Nuorisotakuulla turvataan nuoren pääsy koulutukseen ja työhön. Hallitusohjelman mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle tai alle 30-vuotiaalle valmistuneelle taataan joko työ-, työharjoittelu-, työkokeilu-, työpaja-, oppisopimus- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden aikana työttömyyden alkamisesta. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 11–12). 

2.4 Sosiaaliturva tukee nuorten osallisuutta, toimijuutta ja toimintakykyä, kouluttautumista ja työllisyyttä sekä vastaa nuorten merkityksellisyyden kokemuksen tarpeisiin. Yksi uudistuksen tavoite on, että mahdollisimman harva nuori jää pitkäksi aikaa toimeentulotuen varaan. Sosiaaliturvauudistuksessa palvelujen ja etuuksien kokonaisuuksia tarkastellaan läpileikkaavasti nuorten tarpeet huomioiden. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 12).

2.5 Uusi mielenterveysstrategia korostaa sitä, että mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Sekä kasvuympäristö että opiskeluympäristö tukevat mielenterveyttä ja tarjoavat mahdollisuuden psyykkisten ja psykososiaalisten voimavarojen kehittymiselle. Strategiaan kuuluu neuvoloiden, oppilas- ja opiskelijahuollon (sisältää koulu- ja opiskeluterveydenhuollon) sekä muiden lasten ja nuorten perustason palveluiden mielenterveystyön riittävien voimavarojen ja ammattiryhmien välisen yhteistyön varmistamisen. Tavoitteena on varmistaa, että kouluissa tunnistetaan erilaiset tuentarpeet mielenterveyden häiriöissä ja päihteiden väärinkäytössä sekä pystytään tarjoamaan riittävä ensihoito ja mahdollinen jatkohoitoonohjaus, jotta nuoret saavat apua ongelmiinsa oikea-aikaisesti, matalalla kynnyksellä ja ajoissa. Tuetaan nuoria, joiden elämässä on erilaista psyykkistä kuormitusta kuten esimerkiksi nuoren vanhemmilla, huoltajilla tai lähiomaisilla on sairauksia sekä haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia nuoria. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 13−14).

2.6 Ennakoivaa talousneuvontaa talousongelmien ennaltaehkäisyyn. Monien EU-maiden lisäksi myös Suomessa kotitalouksien velkaantuminen ja ylivelkaantuminen ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Ylivelkaantumisen ja syrjäytymisen väliset syy-yhteydet ovat limittyneet monin tavoin. Huono-osaisuus aiheuttaa ylivelkaantumista ja toisaalta ylivelkaantuminen voi lisätä etenkin pitkään jatkuessaan uupumisen, sairastumisen ja syrjäytymisen riskiä sekä vaikuttaa kielteisesti työllistymiseen tai osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 19).

2.7 Moniammatillista yhteistyötä ja erityisesti nuorisotyötä vahvistetaan perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Nuorten hyvinvointi on edellytys oppimiselle. Toisaalta oppiminen edistää puolestaan moninaisesti lasten ja nuorten hyvinvointia. Vahvistamalla moniammatillista yhteistyötä kouluissa voidaan tukea nuorten hyvinvointia, oppimista, kouluviihtyvyyttä, vahvistaa positiivista minäkuvaa ja tukea oppimisympäristöjen yhteisöllisyyttä sekä ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Psykososiaalisella vahvistamisella sekä mielenterveyden edistämisellä vahvistetaan niitä voimavaroja, jotka auttavat rakentamaan toimivaa arkea ja löytämään ratkaisuja itsenäisesti elämän kriisitilanteissa ja vastoinkäymisissä (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 15)

2.8 Lastensuojelun jälkihuollon kehittäminen ja ikärajan nostaminen 21 vuodesta 25 ikävuoteen. Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea lapsen tai nuoren kotiutumista lastensuojelun sijaishuollosta sekä nuoren itsenäistymistä. Sijaishuollosta itsenäistyminen on kriittinen vaihe, jolloin nuoret tarvitsevat usein moninaista tukea. Jokaisella nuorella tulee olla näkymä tulevaisuuteen, oma väylä edetä kohti koulutusta ja työtä. Täysi-ikäistyville nuorille on tarjottava tarpeenmukaista tukea esimerkiksi asumiseen, koulutukseen, työelämään siirtymiseen ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvissä asioissa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 14 −15).

2.9 Nuorella on mahdollisuus mieluisaan harrastukseen. Harrastukset tarjoavat nuorelle kanavan sosiaaliseen kanssakäymiseen, itseilmaisuun sekä innostavaan ja kiinnostavaan toimintaan vapaa-ajalla. Harrastuksissa yhdistyy kaverisuhteiden ylläpitäminen, itsensä kehittäminen, omien unelmien tavoitteleminen ja omien vahvuuksien löytäminen sekä mielekäs ja rentouttava tekeminen. Erityistä huomiota kiinnitetään harrastusten mataliin kustannuksiin sekä kokonaan ilman harrastusta olevien nuorten tavoittamiseen. Samoin kiinnitetään erityistä huomiota esimerkiksi vammaisuuden, asuinpaikan, etnisen taustan tai taloudellisen tilanteen vuoksi harrastuksista syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Tavoitteena on mahdollistaa myös uudenlaisten ohjattujen harrastustoimintojen kokeilut, joissa hyödynnetään digitaalista mediaa ja teknologiaa välineenä, sisältönä tai toimintaympäristönä. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 18).

3. NUORTEN HYVINVOINTIIN ERITYISESTI VAIKUTTAVAT ASIAT

Nuorten hyvinvointiin vaikuttaa erityisesti nuoren oma kokemus omista tulevaisuuden mahdollisuuksista, maailmassa vallitseva tilanne – Ukrainan ja Gazan sota sekä sodan uhka Suomessa, ilmastokriisi, opiskelemaan pääseminen ja taloudellinen tilanne opiskelun aikana sekä koulutuksen jälkeiset mahdollisuudet työllistyä (paljon pätkä- ja osa-aikaisia töitä): “Otanko paljon opintolainaa valmistuakseni työttömäksi?”. Samoin erilaiset mielenterveyden haasteet ovat kasvaneet merkittävästi, etenkin ahdistus- ja masennusoireet.

Myös nuoren oma kokemus osallisuudesta vai syrjäytyykö yhteiskunnasta esimerkiksi ns. koulupudokkuuden tai vaikkapa sijaishuollon asiakkuuden vuoksi vaikuttaa hyvinvointiin. Muita keskeisiä nuorten haasteita, jotka pitkittyessään voivat johtaa jopa työkyvyttömyyteen, ovat mm. itseluottamuksen puute, sosiaalinen jännittäminen, yksinäisyys, näköalattomuus sekä tunnistamattomat oppimisvaikeudet (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 11−12). Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi nuorten mielenterveyttä ja itsenäistä toimijuutta uhkaavia tekijöitä ovat esimerkiksi huono itsetunto, kiusaaminen, syrjintä ja päihteiden käyttö sekä opiskeluun liittyvä stressi. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, s. 16).

Nuorten hyvinvointiin ja tulevaisuuden näkymiin vaikuttaa runsaasti myös nuoren sosioekonominen tausta. Esimerkiksi nuoren vanhempien pitkäaikaistyöttömyys johtaa usein nuoren työttömyyteen, vaikka nuorella olisikin toisen asteen koulutus. Samoin vanhempien pitkään kestänyt toimeentulotukiasiakkuus ennustaa myös nuoren tarvetta toimeentulotuelle tulevaisuudessa.

4. MISTÄ NUORTEN HYVINVOINTI RAKENTUU JA KUINKA NUORET VOIVAT

4.1 Haasteet elämänhallinnassa sekä elämäntavoissa

Monella nuorella on suuria haasteita elämänhallinnassa ja terveellisissä elämäntavoissa, jotka osaltaan vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja jaksamiseen. Lapsille ja nuorille suositellaan monipuolista ja rasittavaa liikuntaa vähintään tunti päivässä, mutta vain harvan nuoren liikuntatottumukset yltävät tähän. Esimerkiksi yläkouluikäisistä liikkuu riittävästi vain 28 %, lukiolaisista 26 % ja ammattikoululaisista 42 %.

Noin kolme neljästä nuoresta aikuisesta harrasti vuonna 2017 liikuntaa vapaa-ajalla. Säännöllistä viikoittaista kohtuukuormitteista tai rasittavaa vapaa-ajan liikuntaa harrasti lähes 80 prosenttia nuorista miehistä ja 74 prosenttia naisista. Vain kymmenesosa nukkui alle kuusi tuntia vuorokaudessa. Perusopetusikäisistä noin 40 prosentilla fyysinen toimintakyky on tasolla, joka vaikeuttaa arjessa jaksamista. Vaihtelut ovat alueittain suuria. Myös varusmiesten kuntotilastot näyttävät fyysisen kunnon heikentyneen. (Valtion nuorisoneuvosto, 12). 

Valtaosa suomalaisnuorista voi tutkimusten mukaan hyvin ja on terveitä. Vuonna 2021 terveydentilansa koki hyväksi noin 74 prosenttia yläkoululaisista, saman verran lukiolaisista ja noin 72 prosenttia ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista nuorista. Toisaalta koronakriisi heikensi huomattavasti koettua hyvinvointia. Verrattuna vuoden 2019 tilanteeseen luku oli viisi prosenttiyksikköä pienempi. 18–29-vuotiaista terveytensä koki hyväksi tai melko hyväksi yli neljä viidestä nuoresta miehestä (85 %) ja naisesta (83 %). (Valtion nuorisoneuvosto, 10).

Myös ylipainoisten osuus on kasvanut viime vuosina. Peruskoulussa, 

lukiokoulutuksessa ja ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten osuus, joilla on painoindeksin (BMI>30) mukaan ylipainoa, on kasvanut merkittävästi. Esimerkiksi lukiolaisilla vuonna 2010 oli 10 % BMI yli 30, ja vastaavasi vuonna 2021 osuus oli kasvanut jo 17 prosenttiin. (Valtion nuorisoneuvosto, 11).

Nämä epäterveet elämäntavat (liian vähäinen liikunta, huonot ruokailutottumukset – tytöillä myös syömättömyys – sekä liian vähäinen uni) vaikuttavat suurelta osin myös nuoren jaksamiseen sekä mielenterveyteen. Esimerkiksi jatkuvasti liian vähäinen unenmäärä heikentää merkittävästi jaksamista ja aiheuttaa myös jatkuessaan oppimishaasteiden lisäksi mielenterveydellisiä haasteita (Duodecim).

4.2 Mielenterveys ja mielenterveyden lisääntyneet haasteet

Lasten ja nuorten jaksamisen ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Koronapandemia ja rajoitustoimet heikensivät tilannetta entisestään. Kohtalaista tai vakavaa ahdistuneisuutta koki

  • 19 prosenttia yläkouluikäisistä
  • 17 prosenttia ammatillisen koulun opiskelijoista
  • 22 prosenttia lukiolaisista
  • joka kolmas korkeakouluopiskelija, naisista jopa 40 prosenttia, kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista

Korona-aika vaikutti voimakkaasti terveydenhoitopalveluihin ja aikaansai pitkät jonot esimerkiksi mielenterveyspalveluihin. Yli 3 kuukautta lasten- ja nuorisopsykiatriassa hoitoon pääsyä odottaneiden määrä kasvoi huomattavasti kahdessa vuodessa. Vuonna 2019 hoitoon pääsyä odottaneita oli 82 ja vastaavasti heitä oli vuonna 2021 jo 330. (Valtion nuorisoneuvosto, 12).

4.3 Paineet opinnoissa, työssä jaksaminen ja uupuminen

Moni nuori kokee paineita opinnoissa menestymisestä. Lukiolaisbarometrin mukaan esimerkiksi vuonna 2019 40 % lukiolaisista koki lukio-opinnot raskaina, ja vastaavasti vuonna 2021 peräti 62 %. Varmasti koronapandemia, koronarajoitukset ja etäopetus vaikuttavat näihin lukuihin myös.

Nuoret naiset kokevat miehiä enemmän jaksamisen haasteita työelämässä. Vuonna 2019 nuorista naisista 20 prosenttia ja miehistä 14 prosenttia kokee usein vaikeuksia jaksaa työssään. Huolissaan omasta jaksamisestaan työelämässä tulevaisuudessa on 46 prosenttia nuorista naisista ja 27 prosenttia miehistä. Yleinen mielikuva työelämästä oli omaa kokemusta pessimistisempi: 84 prosenttia naisista ja 59 prosenttia miehistä on täysin tai samaa mieltä väittämän ”Työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun” kanssa. (Valtion nuorisoneuvosto, 9).

4.4 Työelämän paineet lapsiperheissä vaikuttavat läsnäoloon ja rajojen asettamiseen lapsille ja nuorille

Työelämän kielteiset paineet heijastuvat entistä enemmän perhe-elämään. Niitä lisäävät mm. työtahdin tiukentuminen, työmäärän lisääntymisen, koventuneet tulostavoitteet sekä henkilöstön määrän vähentäminen. Vuoden 2020 perhebarometrin mukaan työn ja perheen yhteensovittamista hankaloittavat etenkin uuvuttava työ, pitkät työpäivät sekä ennustamattomat tai vaikeat työajat. (Opetus- ja kulttuuriministeriö,139).Moni vanhempi kokee huonoa omatuntoa perheasioiden laiminlyönnistä työn kustannuksella. Varsinkin pienten lasten vanhemmat kokevat työnsä vuoksi yleisesti ajanpuutetta lastensa kanssa ja erityisesti äidit ovat huolissaan omasta jaksamisestaan lastensa vanhempana. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 139). Näkisin, että uupuneena vanhempana on helpompi antaa lapsille ja nuorille liikaa vapauksia ruutuajan, nukkumaan menon ja läksyjen sekä muiden velvoitteiden kanssa kuin asettaa lapsille ja nuorille selkeät rajat.

4.5 Resurssipula päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa vaikeuttaa erilaisten haasteiden tunnistamista ja niihin puuttumista

Ylisuuret päiväkotiryhmät ja koululuokat resurssien vähyydestä johtuen hankaloittavat varhaiskasvatuksessa ja kouluissa sekä oppilaitoksissa heikompiosaisten tunnistamista sekä heidän auttamistaan. Myös erityistä tukea tarvitsevien lasten osuus on jatkuvassa kasvussa (Tilastokeskus).

4.6 Huono-osaisuuden kasaantuminen ja syrjäytyminen

Nuorten syrjäytymisen riskitekijät ovat kasvussa. Osalle nuorista kasautuu jo lapsuuden perheessä ongelmia, jotka vaikeuttavat nuoren pärjäämistä. Tokikaan lapsuuden olosuhteet eivät suoraan ennusta nuoren elämän myöhempiä vaiheita. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret voivat tulla myös perheistä, joissa ei ole suuria ongelmia ja vastaavasti moni nuori, jolla on haastava tausta, selviää elämässään hyvin. Seuraavat riskitekijät lisäävät merkittävästi syrjäytymisriskiä:

  • Matala koulutustaso
  • Pitkäaikainen työttömyys
  • Toimeentulo-ongelmat ja toimeentulotuen varassa oleminen
  • Päihde- ja mielenterveysongelmat

Vaikeudet yhdellä osa-alueella eivät välttämättä vaikuta yksilön koko elämään ja sen hallintaan, mutta syrjäytymisen riski kasvaa, kun huono-osaisuus kasautuu useammalla elämänosa-alueella. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

4.7 Nuorten palveluihin kohdistuvat rahoitusten leikkaukset kohdistuvat pahimmin heikommassa asemassa oleviin nuoriin

Valtio rahoittaa muun muassa avustusten kautta nuorten työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä ja valtakunnallisia nuorisoalan järjestöjä sekä valtionosuuksien kautta kuntien nuorisotyötä.Hallitusohjelmassa päätettyjä, vuosien 2026 ja 2027 OKM:n valtionavustuksiin kohdennettuja leikkauksia aikaistetaan vuodella, minkä lisäksi vuonna 2025 tehdään lisäleikkauksia 25 miljoonaa euroa. Näin ollen sekä vuoden 2025 että vuoden 2026 valtionavustuksista leikataan 75 miljoonaa euroa, jolloin hallituskauden aikana valtionavustuksiin kohdistuu yhteensä 150 miljoonaa euroa leikkauksia hallituskautta edeltävästä tasosta. 

Allianssin tekemän kyselyn mukaan leikkausten toteutuessa hallitusohjelman suuruudessa lähes joka kolmannelta nuorelta loppuisi harrastus ja yli puolet nuorista jäisi ilman maksutonta paikkaa viettää aikaa. Nuorille tukea, palveluita ja harrastusmahdollisuuksia tarjoavat järjestöt ja muut toimijat arvioivat aiemmin keväällä, että nuorisotyöstä leikkaaminen osuisi erityisesti maaseudulla asuviin ja jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin nuoriin. Palvelut keskittyisivät enemmän suuriin kaupunkeihin, osallistumisen kustannukset nousisivat ja toiminta siirtyisi enemmän digitaaliseksi. Vapaaehtoisten määrä vähenisi ja nuorten parissa työskentelevien kyky tukea nuoria heikkenisi. Jo oireilevien – esimerkiksi väkivaltaisesti käyttäytyvien, itsetuhoisten tai päihderiippuvaisten – nuorten palvelujen määrä vähenisi.Päätökset voivat tarkoittaa siis jopa 20 prosentin leikkauksia nuorisoalalle. Tämä voi olla kohtalokasta suomalaiselle nuorisotyölle ja nuorisojärjestötoiminnalle. (Allianssi).

LÄHTEET

Allianssi. Nuorisoala.2024. Vaikuttaminen. Nettisivut. Saatavissa: https://nuorisoala.fi/vaikuttaminen/nuorisoala/ [viitattu 30.05.2024].

Duodecim. 2006. Uni, terveys ja toimintakyky. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Aikakauskirja. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo95868 [viitattu 02.06.2024].

Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen P. (toim). 2022. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Pdf-tiedosto,132-146.Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145692/Suomalaisten%20hyvinvointi%202022%20verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y[viitattu 30.05.2024].

Opetus- ja kulttuuriministeriö. Lapsi- ja nuorisopoliittinen ministerityöryhmä.Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:2. Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023.  Tavoitteena nuoren merkityksellinen elämä ja osallisuus yhteiskunnassa. Pdf-tiedosto. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162007/OKM_2020_2_VANUPO_fi_u.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 30.05.2024].

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Nettisivut. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy [viitattu 02.06.2024].

Tilastokeskus. Erityisopetus 2020. Pdf-tiedosto. Saatavissa: https://stat.fi/til/erop/2020/erop_2020_2021-06-08_fi.pdf [viitattu 02.06.2024].

Valtion nuorisoneuvosto. 2023. Katsaus nuorten hyvinvointiin 2023. Pdf-tiedosto. Saatavissa: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2023/03/hyvinvointikatsaus_saavutettava.pdf [viitattu 30.05.2024].